AALTO-YLIOPISTO, LÄMPÖMIEHENKATU 2, PERUSKORJAUS 2009-2011

• A-, B- ja D-rakennusten peruskorjaus, A- ja B-rakennukset suojeltuja sr1-merkinnällä
• hallinto-, kokous- ja ryhmätyötilat
• ravintola- ja valmistuskeittiötilat
• sisustussuunnittelu: Muotohiomo Oy
• AA-luokan hanke

OULUN YLIOPISTO, TIETOTALO 2, 2004

Oulun Yliopisto, Linnanmaa
tilaaja: Senaatti-kiinteistöt
pinta-ala: 10 687 brm²
pää-, arkkitehti- ja sisustussuunnittelu

• tietojenkäsittelytieteiden laitos, sähkö- ja tietotekniikan osaston laajennus
• Oulun mikro- ja nanoteknologian keskus
• mikroelektroniikan ja materiaalifysiikan laboratoriotlektroniikkatyöpajat
• 3-5 luokan puhdastilat
• AA-luokan hanke
• 3d-tietomallinnus

OULUN YLIOPISTO, TIETOTALO 1, 2001

OULUN YLIOPISTO, PÄÄRAKENNUS, 1998

HELSINGIN YLIOPISTON KEMIAN LAITOS, 1995

• fysikaalinen kemia, orgaaninen kemia, epäorgaaninen kemia, polymeerikemia, radiokemia
• erityistiloja mm: NMR-laboratoriot, supermyrkkylaboratorio, säteilytys- ja kohtiohuone, alhaisaktiivinen mittaushuone
• kirjasto ruokala , luento ja seminaaritilat
• arkkitehtikutsukilpailun 1988 1. palkinto

Kumpulan yliopistoalue rakentuu maankäyttösuunnitelman mukaisesti aluetta halkovan kevyen liikenteen väylän ympärille samalla muodostaen tiiviitä katuihin tukeutuvia kortteleita.  Kevyen liikenteen väylä yhdistää eri laitosrakennuksia ja liittää alueen ympäröivään kaupunkikuvaan.  Kemian laitos muodostaa ensimmäisen varsinaisen laitosrakennuskorttelin alueella.

Kemian laitoksen suunnitelma perustuu arkkitehtikutsukilpailun 1988 voittaneeseen ehdotukseemme.

3-5 kerroksiset rakennusosat rajautuvat tiiviisti ympäröiviin katuihin muodostaen myöhemmin rakennettujen laitosrakennusten kanssa suljettua kaupunkimaista tilaa.  Rakennuksen läpi 1. kerroksen tasolla kulkee alueen halkaiseva kevyen liikenteen väylä.   Laitoksen lasiseinäinen keskushalli pääsisäänkäynteineen avautuu A.I. Virtasen aukiolle.  Pihan puolella rakennuksen ja ympäristön mittakaava on pienipiirteisempi ja monimuotoisempi.

Suuri laitosrakennus on jäsennöity pituussuunnassa pienempiin yksiköihin, joita yhdistävät lasiset käytäväsillat.  Julkisivuille on ominaista 3-ulotteinen plastisuus sekä horisontaali- ja vertikaaliaiheiden tasapainoisuus.

Kemian laitoksessa toimivat seuraavat yksiköt: analyyttisen, orgaanisen, epäorgaanisen, polymeerikemian, radiokemian sekä ruotsinkielisen opetuksen osastot.

Käyttäjämääriltään isot tilaryhmät, kuten kirjasto, ruokala, luento- ja seminaarisalit sekä opetuslaboratoriot, sijaitsevat rakennuksen 1. kerroksessa ja pienempien käyttäjämäärien tilat kuten tutkimus- ja jatko-opetus sijaitsevat ylemmissä kerroksissa.  Kukin osasto alkaa rakennuksen keskushallista ja toimii yhdessä tasossa.

Erikoislaboratoriot, kuten osa radiokemian tiloista ja NMR-laboratoriot on sijoitettu osittain tai kokonaan maan alle.

OULUN YLIOPISTO, VAIHEET 1-8, 1970-1993

• Matematiikan, fysiikan ja kemian laitokset 1970-1973
• Teknillisen fysiikan ja konetekniikan osastot 1973-1975
• Sähkö- ja prosessitekniikan osastot 1974-1977
• Geo- ja biotieteiden laitos 1977-1980
• Biologian laitos 1981-1983
• Kasvitieteellinen puutarha sekä koe-eläintarha 1981-1987
• Pääkirjasto 1985-1987
• Humanistinen ja kasvatustieteellinen tiedekunta 1990-1992

Linnanmaan yliopistoalue sijaitsee noin 5km:n päässä Oulun kaupungin keskustasta. Oulun Yliopiston alkuperäinen kokonaisuus pohjautuu Kari Virran pohjoismaisen arkkitehtuurikilpailun voittaneeseen ehdotukseen vuodelta 1968. Varsinainen suunnittelu alkoi vuonna 1969 ja rakentaminen vuonna 1971. Viimeisiin 11. rakennusvaihe, Tietotalo 2, on valmistunut marraskuussa 2004.

Yliopiston perusstruktuuri muodostuu yliopiston läpi pohjois-eteläsuunnassa virtaavasta keskusväylästä sekä sen molemmin puolin säännöllisen verkkomaisesti levittäytyvistä eri tiedekuntien tiloista. Yliopiston yhteiset tilat sijaitsevat keskusväylän välittömässä yhteydessä. Uusin tiedekuntien rakentuminen on tapahtunut keskusväylän suuntaisesti ja laajentuminen puolestaan poikkisuuntaisesti. Tätä kasvuperiaatetta on noudatettu myös uusia tiloja toteutettaessa.

Nykyinen kokonaisuus voidaan karkeasti jakaa kolmeen eri vaiheeseen, joista kukin tuo oman ajallisen kerroksensa yliopistorakenteeseen. Keskiosan muodostavat varhaisimmat vuosien 1973-1980 I-IV rakennusvaiheet, jotka edustavat käytännön strukturalismia puhtaimmillaan. Pohjoisosan 1980-luvulla toteutetut V-VII rakennusvaiheet edustavat lähinnä post-modernia tyyliä. Uusimmat vuosituhannen vaihteen pelkistetympää systemaattista arkkitehtuuria edustavat IX-XI rakennusvaiheet, Päärakennus ja Tietotalo 1 ja 2, sijaitsevat alueen eteläosassa.

Alueen rakentumista on ohjannut vuonna 1995 tarkistettu Oulun yliopiston Linnamaan maankäyttösuunnitelma. Yhtenä yliopiston alkuperäisenä perustavoitteena oli muuntojoustavuus. Tavoite on saavutettu hyvin, sillä yliopiston vanhimmat osat ovat pystyneet myötäilemään muutoksia perusstruktuurin siitä kärsimättä. Uudisrakentamisen sekä laajojen peruskorjaus- ja muutospaineiden vuoksi yliopiston keskeisimmille alueille eli rakennusvaiheille I-IV laadittiin vuonna 2001 suojeluohjelma. Keskeistä ohjelmassa on tilojen jakaminen kolmeen prioriteettiluokkaan rakennuksen identiteetin säilymisen ja mahdollisten muutostoimenpiteiden keston kannalta. Viime vuosien suurimpia peruskorjaustöitä on ollut 2004 valmistunut laitoskirjastojen yhdistyminen ja laajentuminen sekä taloustieteellisen tiedekunnan uudet tilat.